Ohjaus Marika Vapaavuori
Alkuperäiskäsikirjoitus Anna-Leena Härkönen
Lavastus Risto Karhula
Puvustus Elina Vättö
ROOLEISSA 2010
Tomi Alatalo 
Maria Aro
Kasimir Baltzar 
Hiski Grönstrand
Toni Harjajärvi 
Lauri Kukkonen
Juho Markkanen 
Jussi-Pekka Parviainen
Liisa Pöntinen 
Maiju Saarinen
Miia Selin 
Aarno Sulkanen
Mari Turunen 
Kai Vaine
Maruska Verona 
Takaisin ylös
OHJAAJAN HAASTATTELU
RAKKAUSTARINALLA EI OLE IKÄRAJOJA
”Monet hyvät tarinat on tehty rakastamisen vaikeudesta”, sanoo Häräntappoaseen ohjaaja Marika Vapaavuori
Musta tuntuu et mä opin sen kanssa tajuaan sellasta juttua ku et joku on kaikki. Ennen mä en ollu alkuunkaan käsittäny, se tuntu lähinnä naurettavalta. [--] Mun ei tarvinnu miettiä mitä sille olis pitäny sanoa enkä mä tarvinnu sen kans mitään taustamusiikkia.
Tällaista Allu Korva pohtii tutustuttuaan Kerttu Hurmeeseen Anna-Leena Härkösen esikoisromaanissa Häräntappoase. Kesällä pohdinnat tulevat lihaksi Pyynikin kesäteatterissa, kun teatterin ammattilaiset tarttuvat ensi kertaa Allun ja Kertun tarinaan.
Onko se nyt sitten pelkästään nuorille? Tätä ohjaaja Marika Vapaavuorelta on tivattu siitä asti, kun näytelmävalinta julkistettiin.
Mutta ei. Ei se ole. Ei se ole erityisesti vanhoille eikä keski-ikäisillekään, ei erikseen naisille eikä miehille. Se on kelle tahansa. Vapaavuori muistuttaa, että tarinan teemat ovat tuttuja kaikille ikään ja sukupuoleen katsomatta.
”Meillä on täällä kotimainen klassikko. Vaikka Häräntappoasetta luetaan kouluissa, se ei ole pelkästään nuoria varten. Seitsemää veljestäkin luetaan kouluissa, mutta sitä kukaan ei määrittele. Häräntappoaseen hahmot ovat nuoria, mutta näytelmän problematiikka ei liity ainoastaan nuoriin”, Vapaavuori sanoo.
Häntä innostaa rakentaa Pyynikille ”raikasta ja napakkaa huumoria sekä tuoreen rakkauden kirpeyttä”.
”Tarina kertoo siitä, miten vaikeaa rakkauden saavuttaminen on. Se on elementti, josta hyvät kertomukset on aina tehty. Kirjallisuus ei joka vuosi suolla mitään vastaavaa kuin Häräntappoase, klassikon aseman saavuttavaa romaania. Tämä ei kuitenkaan ollut syy näytelmävalintaan, vaan se, että Häräntappoase on Pyynikille sopiva kesäinen ja hauska tarina.”
Ohjaaja ei usko, että on olemassa näytelmää, josta kukaan katsoja automaattisesti pitäisi.
”Esimerkiksi teatteriyleisön selkäranka, keski-ikäiset naiset, ovat valveutuneita kulttuurinkuluttajia, joille ei mene läpi mikä tahansa. Heitä ei tarvitse opastaa valinnoissa, vaan he ottavat kiinni siitä, mikä heitä kiinnostaa, Vapaavuori kehuu.
Joselininniemessä on totuttu kuulemaan musiikkinäytelmän pauhua. Sävelet kaikuvat näyttämöltä tänäkin vuonna. Esitykseen on valittu Anna-Leena Härkösen kirjoittamia lauluja, jotka Anna-Mari Kähärä on säveltänyt.
”Esitys on ehkä musiikkipitoisempi kuin kukaan osaa odottaakaan”, ohjaaja nauraa.
Laulut ovat oiva tapa käsitellä muun muassa Allun uusia, herkkiä tunteita, joita on vaikea ilmaista sanoin.
”Lauluilla päästään eräänlaiseen kolmanteen ulottuvuuteen. Lauluilla tunteet voi sanoa suoraan. Ne muhevoittavat esitystä.”
Tavallaan Marika Vapaavuori palaa tänä kesänä juurilleen. Nuorempana hän on niin ohjannut teatterille saapuvaa liikennettä kuin järjestänyt teatterin juoksevia asioitakin. Viime vuosina hän on ohjannut Pyynikin näyttämölle musiikkiesityksiä.
”Saada ohjata Pyynikille on jokaiselle ohjaajalle upea tilaisuus.”
Marika Riikonen
MARIKA VAPAAVUORI
- Teatteritaiteen maisteri, käsikirjoittaja ja ohjaaja.
- Asuu Tampereella aviomiehensä ja kahden lapsensa kanssa.
- Ohjannut mm. Helsingin kaupunginteatterissa, Tampereen Työväen Teatterissa, Tampereen Komediateatterissa, Teatteri Telakalla ja useissa itse kokoamissaan ryhmissä.
- Pyynikin kesäteatterissa hän ohjannut teokset Pelleas ja Melisande ja Myrsky. Molemmat yhdistivät valoa, vahvaa visuaalisuutta ja Sibeliuksen musiikkia.
- Erikoisimpiin suunnittelu- ja ohjaustöihin kuuluvat Euroopan Nuorten Olympiafestivaalin 2009 avajais- ja päätösjuhlat, jotka televisioitiin 49 maahan, ja kansallisten veteraanipäivien ohjelman suunnittelu ja ohjaus huhtikuussa 2010.
Takaisin ylös